Biometrinen tunnistus yleistyy ryminällä työpaikkojen kulunvalvonnassa ja myös kodeissa. Ovi avautuu näppärästi omalla sormenjäljellä jo kymmenille tuhansille suomalaisillekin. Vaihtoehtoina biotunnistukselle ovat silmän iiriksen, kämmenen, kasvojen tai äänen tunnistus. 
Suurimmalle osalle meistä biotunnistus on tullut ensimmäistä kertaa vastaan toimintaelokuvissa. Tämä on ruokkinut myös biotunnistukseen liittyviä myyttejä ja harhaluuloja. Turvalukkari näkeekin velvollisuudekseen ampua alas muutamia, osittain naurettaviakin uskomuksia, joita biotunnistukseen liittyy.
Irtosormi tai sormenjäljen kopio ei riitä
Älyttömyydessään suosikkini on, että rosvot tai vakoojat voivat saada biotunnistuksella varustetun lukon auki uhriltaan irroittamalla sormella tai silmällä. Tämä temppu taisi onnistua ainakin James Bondilta.
Homma olisi epäilemättä sotkuista ja varmuudella turhaa, sillä tunnistuslaite edellyttää elävää ruumiinosaa. Algoritmin laskemien pisteiden lisäksi tunnistimet tarkkailevat myös esimerkiksi verenkiertoa, sähkönjohtokykyä ja kehon lämpötilaa. Irtileikattu sormi tai päästä kaivettu silmä on tuotapikaa käyttökelvoton.
Sama ”elävyysperiaate” torppaa myös selvästi vaivattomammat järjestelmien huijausyritykset – sormenjäljen valokopioinnin tai kopioinnin esimerkiksi teipin avulla.
Netissä kiertää tarinoita, joissa sormenjälkilukko on saatu auki jopa nallekarkkiin tehdyillä sormenjälkikopioilla. Viime vuosikymmen puolivälissä tekniikka oli vielä osin kehittymätöntä. Tänään laadukkaiden sormenjälkilukijoiden tekniikka on selkeästi edistyksellisempää. Jos ei löydy sykettä ja muita elävyyttä paljastavia ominaisuuksia, ovi ei avaudu vaikka sormenjäljen silikoni- tai kumikopio olisi hyvinkin taitavasti valmistettu.
Tuplasti tunnistava nostaa turvatasoa
Lopullisen mielenrauhan tai korkeamman turvatason saa varmistettua kun hankkii kulunvalvontaan laitteiston, jolloin saadaan mukaan etävalvonta ja hallinta.
Useisiin lukijoihin saa myös sormenjälkilukijan lisäksi jonkin muun tunnistusominaisuuden , esimerkiksi etäkortin lukijan, koodinäppäimistön tai vaikka kasvontunnistuksen, tai sitten näiden yhdistelmän!
Lisää biotunnistuksen myyttien murtamista on luvassa myös seuraavassa blogikirjoituksessa.